Koiraa etsimässä

aikaisemmin vanhempani olivat sitä mieltä, että meillehän ei hankita koiraa.
petsiessä huomasin ilmoituksen jossa oli siperianhuskysafari mennyt konkurssiin rovaniemellä ja huskyja saisi 100 eurolla. menin mainitsemaan siitä vanhemmilleni ja seuraavana päivänä päätettiin että otetaan sieltä koira,
mutta kaikki huskyt olivat myyty.

päätös tehtiin, me otetaan koira. ajattelimme sekarotuista ja soitimme moniin paikkoihin, ei, kaikki oli varattu.
ainoa vapaa pentu mistä olimme soittaneet oli rottweiler-pitbull ja vanhempani eivät halunneet koiraa jossa oli rottista.

sitten samana päivänä huomasin ilmoituksen jossa myydään kolmen kuukauden ikäinen lapinporokoirauros, juuri se rotu minkä olen aina halunnut. näytin ilmoituksen isälleni ja hetken neuvottelun jälkeen soitimme kasvattajalle ja pyysimme häntä lähettämään sähköpostilla kuvia siitä. laitoimme sähköpostilla vastauksen ja varasimme pennun. sovimme, että haemme sen 16.7. (saattaa olla väärä päivämäärä ...)
aluksi meidän olisi pitänyt hakea se paltamosta asti, mutta pinja sanoi että hän voi tulla joensuuhun vastaan niin hän voisi käydä samalla katsomassa tuttunsa vauvaa.

perillä, sovitussa paikassa. Pinja ei ole vielä tullut koiran kanssa.
odotimme n. puoli tuntia, kunnes Pinja ajoi pihaan.
hän otti pennun takakontista ja siinä se oli, Mustis. ei se hirveän pieni ollut, mutta älyttömän söpö.
teimme kaupat pennusta ja lähdimme kotia kohti.

vihdoin kotona. meillä ei ollut vielä aidattu pihaa joten laitoimme mustiksen pitkään juoksunaruun kunhan se on eka käynyt tutustumassa sisätiloihin.
kun piha oli parin päivän päästä aidattu, päästimme sen irti ja oi sitä onnea :D
siitä meidän yhteinen taival alkoi.

tätä on nyt kestänyt jo reilu 3 kk, eikä olla kaduttu yhtään mustiksen hankkimista.